Ristiäiset

Tyttömme kastettiin 3.5.2015 ja hän sai nimekseen Helmi Sofia Aurelia. Pidimme ristiäiset meillä kotona ja kaikki sujui paremmin kuin olisimme ikinä voineet kuvitellakkaan. Minun ja mieheni vanhemmat olivat hoitaneet koko ruokapuolen ja meidän tehtäväksi jäi vain juomien hankinta ja kodin siivous.

Vaikka olimme asuneet nykyisessä asunnossamme reilun vuoden, niin silti kaikki tavarat eivät olleet löytäneet vielä paikoilleen. Siinä sitten viimisenä iltana miehen kanssa kasattiin kirjahyllyjä ja uusia parvekekalusteita sekä pestiin ikkunoita. Ja koska ilmeisesti siinä ei ollut mielestäni tarpeeksi tekemistä, niin päätimme ruveta sisustamaan vauvan kanssa vielä asuntoa. Löysimmekin kaksi ihanaa uutta Vallilan mattoa, koristeoksia, keittiöön tähtikuviollisia tekstiilejä sekä muuta pientä sisustustavaraa.

Kutsukortitkin olivat itsetehdyt, vaikka nyt jälkeenpäin naurattaakin miksi niistä piti ottaa stressiä. Ihan kuin vauvan kanssa ei olisi muuta tekemistä kuin väsätä leikkaa ja liimaa- tyylillä kutsukortteja ja varmasti vieraatkin olisivat ymmärtäneet sen. Jostain syystä ne piti kuitenkin saada tehdä itse.. :D

Itse kastetilaisuuden tyttö aloitti huutamalla, mutta lopetti kuitenkin jo ennen puoltaväliä. Näin onnistuneita ristiäisiä en olisi kyllä uskaltanut edes odottaa!

Pienet jalanjäljet

Elämäni muuttui täysin kun toivottu esikoisemme syntyi 28.02.2015. Tyttö on täydellinen ja on tuonut mukanaan niin paljon iloa ja rakkautta. Asiat ovat saaneet hänen mukanaan aivan uuden tärkeysjärjestyksen.Silti en muuttaisi mitään.

Pitkät salilla käynnit ovat muuttuneet kotitreeneihin, pitkät lenkit ulkona tehdään nykyään vaunujen kanssa ja uiminen on vauvauintia. Se ei haittaa, se on elämääni nyt ja rakastan sitä.

Muotia ja shoppailua rakastan yhä, mutta nykyään vaatteita tulee enemmän ostettua tytölle. Pienet lastenvaatteet ovat vain niin suloisia ja ihania, ja tämän vuoksi ostelu menee välillä jopa vähän yli. Miehen sanoja lainaten "mihin tyttö tarvitsee noin monia kenkiä kun ei se osaa vielä edes kävellä?". Jokainen nainen kuitenkin tietää, että kenkiä ei voi olla koskaan liikaa!

Olen ostanut paljon vaatteita ulkomaisista nettikaupoista, sillä pidän siitä, että jokaisella vastaantulevalla ei ole samanlaisia vaatteita, joita saa melkein jokaisesta vaatekaupasta. Kun tykkään tilailla itselleni ulkomailta, ostan suurimman osan vauvanikin vaatteista sieltä. Vaatteet ovat ihania, erilaisia ja usein jopa edullisempia kuin Suomessa.

Matkustelua rakastan edelleen. Viime matka ulkomaille oli syksyllä New Yorkiin äitini kanssa. Matka oli aivan ihana ja rakastuimme kaupunkiin todella ja varmasti menemme vielä uudestaan. Kuka tietää vaikka veisin oman tyttäreni sinne (muutenkin kuin mahassa) niin kuin äitini vein minut. Parempaa kaupunkia shoppailulle ei olekkaan! Vauvan syntymän jälkeen matkamme ovat olleet kotimaassa. Kuitenkin 2,5 kk tyttö on ollut jo mm. Jyväskylässä, Riihimäellä, Helsingissä ja Kangasalla sekä aloittanut mökkeilykaudenkin keski-suomessa! Mielstäni aika hyvin tuon ikäiseltä, kun pisin reissu on ollut jopa 4 päivää! Tampereella touhuamme kuitenkin vielä sitäkin enemmän. Käymme kiertelemässä kauppoja, kahvittelemassa ja syömässä ulkona kavereiden kanssa, ulkoilemassa ja olemmepa käyneet jopa asuntonäytöissä!
 
 Ruoalaittokin on edelleen lähellä sydäntä ja joka päivä valmistuukin kaksi lämmintä ateriaa. Oman haasteensa sekin on saanut pikkuisen myötä, joka usein juuri silloin päättää, että ei aio tyytyä muuhun kuin syliin. Silti kaikki ruoat ovat valmistuneet, emmekä ole kuolleet nälkään!

Yksi uusi maininnan arvoinen asia elämässämme vielä on yrityksemme. Meillä on ollut oma yritys nyt 1,5 vuotta, joka tarkoittaa sitä, että äitiyslomalla tehdään myös töitä. Lähinnä mies on nyt liikkeessämme ja me vain käymme vierailuilla (pitäähän pikkuisen tutustua hevostarvikkeisiin hyvissä ajoin :D ). Itse hoidan tällä hetkellä lähinnä tilusten tekoa ulkomaille, sähköposteihin ja kysymyksiin vastailua, verkkokaupan päivittelyä sekä laskujen maksua. Ja tietenkin samalla vauvaa!

Tästä saa varmasti jo jonkinlaista käsitystä minkälaista elämäni on ja mitä blogi tulee pitämään sisällään. Tervetuloa mukaan! 

Mihin jäimmekään?

Olen 23- vuotias tamperelainen tyttö, joka on hurahtanut fitnekseen, terveellisiin elämäntapoihin, muotiin, matkustamiseen ja ruoanlaittoon. Harrastan kaikenlaista liikuntaa ratsastuksesta lumilautailuun ja tällä hetkellä seinäkiipeily ja laskuvarjohyppy olisivat houkuttelevia vaihtoehtoja pitkällä "haluan joskus kokeilla"- listallani.

Ratsastus on ainut laji, joka on kulkenut mukanani lapsuudesta saakka ja sitä olen harrastanut 17 vuotta. Tällä hetkellä itselläni ei omaa hevosta ole, mutta vuokraan 16 vuotiasta puoliveri tammaa Nokialla. Ratsastuksessa kilpailen aina silloin tällöin omaksi iloksi ja omien rajojen kokeilemiseksi.

Olen harrastanut myös mm.yleisurheilua, kilpauintia, luistelua, koripalloa ja jujitsua, mutta ne ovat jossain elämän varrella kariutuneet pois. Tällä hetkellä lähellä sydäntäni ratsastuksen lisäksi ovat salilla käynti, lenkkeily, pyöräily, uinti ja erilaiset ryhmäliikunnat.

Ruoanlaitto ja muoti ovat myös suuri osa elämääni. Rakastan kokeilla keittiössä kaikkea uutta ja terveellistä ja jakaa hyviä ohjeita ja vinkkejä muiden kanssa. Mikään ei voita kaunista, terveellistä ja hyvänmakuista annosta, jonka olet alusta loppuun asti tehnyt itse. Varsinkin, jos saat jakaa sen vielä rakkaiden ihmisten kanssa. Ja mitä taas muotiin tulee, niin rakastan muotia ja sen seuraamista ja tämä varmasti myös näkyy!

En treenaa tällä hetkellä mitään kilpailuja varten, mutta muutaman tavoitteen olen itselleni asettanut: puolimaratonin juoksun, spagaatin teon sekä käsilläseisonnan opettelun. Tavoitteet eivät ehkä ole mitään maailman haastavimpia, mutta eikö elämä itsessäänkin ole jo joskus tarpeeksi haasteellista. ;)

Tämä teksti oli viimeisin edellisessä blogissani ja tämän jälkeen on tapahtunut niin paljon!